kuuro (2)
substantiivi
-
Äkillinen, lyhyt sateenpuuska erityisesti kesällä.
Päivän aikana oli useita kuuroja.
Taivutus
yks. nom. kuuro, yks. gen. kuuron, yks. part. kuuroa, yks. ill. kuuroon, mon. gen. kuurojen, mon. part. kuuroja, mon. ill. kuuroihin.
Hait useita sanoja sisältävällä fraasilla. Kokeile hakea sanoja erikseen:
Käännökset
Sanonnat
"Jos olet kuuro ja sokea, niin ainakin sinun äänesi toimii vielä."
"Potilas kuuro, muuten asiallinen."
"Siinä talossa vallitsee rauha, jossa mies on kuuro ja vaimo sokea."
"Taivaassa kuulen! Ludwig van Beethoven, saksalainen säveltäjä, kuuro, viimeiset sanat."
Liittyvät sanat
synnynnäisesti, umpikuuro, sadekuuro, kuurosokea, kuulovammainenLäheisiä sanoja
kuurnita, kuurnittaa, kuurnitus, kuuro, kuuroittain, kuuroittainen